Artisokkaraparperi

Kiireinen koeviikko, mutta haluan silti kirjoittaa blogia ja onhan pääsiäislomalla aikaa lukea, kuten olen itselleni koko jakson uskotellut. Bujoilu on minulle melko uusi asia, joten olen innoissani tästä. Piirrustus tai koristeluideoita ei ainakaan tästä postauksesta löydy, jollet sitten etsi ohjeita tai ideoita erikokoisten suorakaiteiden piirtämiseen. Sain viimein hankittua bullet journaliin soveltuvan pistevihon ja piirrettyä vuosikalenterin sekä ensimmäisen kuukauden ääriviivat. Tuo vuosikalenteri näyttää hyvin sekavalta ja minimaaliselta, mutta elämässäni ei hirveästi tapahdu, joten se on riittävä ainakin toivottavasti. Huomasin heti alussa pistevihon hyvät puolet, sillä piirsin to do-listat vinottain, eikä sisäinen perfektionistini kärsinyt ruutujen rajojen rikkomisesta. Vihon sivuilla ei kuitenkaan vielä ole mitään koristeluja, sillä en ole mikään taitavin piirtäjä. Katsoin eilen youtubesta videoita piirrustusvinkeistä ja päädyin harjoittelemaan yksinkertaisimpia k

Blogini kuvauksessa mainitsemani kahdenviikon päiväkirjan kirjoitusennätys on nimenomaan "bullet journalista". Heittomerkeillä siitä syystä, että kyseessä olikin enemmänkin päiväkirja, sillä kalenteriosuutta en suuremmin käyttänyt. Aloitin bujon tekemisen tammikuussa ja jaksoin kirjoittaa sitä muutaman viikon, jonka jälkeen se vain jäi. Olin kuitenkin yllättynyt, sillä jaksoin kirjoittaa juuri päiväkirjamerkintöjä enemmän. Tajusin nimittäin vihdoin, ettei niiden tarvitse olla johdonmukaisia tai kieliopillisesti oikein kirjoitettuja vaan voin vain kirjoittaa mitä mieleen tulee. Oikeastaan siis kirjoitin "brainstorm" periaatteella eli ihan mistä vaan asiasta juuri niin kuin se mieleen tulee, enkä miettinyt mihin väliin laitan pisteitä tai pilkkuja. Nyt minulla on taas sellainen fiilis, että haluaisin jatkaa bujon tekemistä. Nimenomaan tekemistä ja käyttää sitä oikeasti kalenterina ja tehdä to do- listoja ja trackereita. Päiväkirjaakin haluaisin kirjoitta, jotta

Kaksi kiireellistä päivää takana ja yksi edessä ennen viikonloppua, kaksi rentoa päivää siinä väleissä. Ajattelin aamulla ennen koulupäivän alkua kirjoittaa blogipostausta ja tehdä läksyjä, mutta tietokoneellani olikin jokin ongelma. Juuri kun opin liittämään teksteihin kuvia koneella, niin joudun tekemään kirjoitukset tabletilla. Jippii. Sattuma ei todellakaan ollut mukana koneen häiriöissä, sillä juuri ennen koneen avaamista ajattelin: "onneksi mun kone toimii vielä ja mitä ihmettä oikein tekisin, jos se hajoaisi juuri ennen koeviikkoa." Tässä on taas todiste siitä, ettei kaikki voi olla vain sattumanvaraista. YouTubella on ollut jokin ongelma mainoksien kohdentamisessa, sillä joka ikisessä videossa, jonka haluaisin katsoa, on ollut neljä päivää sama toimimaton mainos. Onneksi omistan hyvän itsehillintäkyvyn, sillä ilman sitä omistaisin nyt säröisen tabletin. Yleensä olen melko kärsivällinen netin kanssa tai no kärsimätön luovuttaja, mutta en hermostu. Nyt oli hermostumin

Oikeasti viikon olen jo onnistunut kirjoittelemaan. Olen niin ylpeä itsestäni, mutta hämmentynyt, kun olen jaksanut kirjoittaa joka päivä. Vielä hieman yli viikko niin olen rikkonut entisen ennätykseni. Kaksi viikkoa päiväkirjaan kirjoittamista lähes päivittäin. Tässä pitäisi varmaan jo alkaa muistelemaan millaisia juttuja oikein kirjoitin silloin viikko sitten, sillä minun näkökulmastani viikko on helposti verrattavissa vuoteen. Toivottavasti jaksan julkaista postauksia päivittäin tai vähintään muutaman kerran viikossa. Kirjoitan tätä koneella ja pitäisi tehdä näin aina. Tästä tulee se oikea fiilis kirjoittamiseen, mutta toisaalta en huomaa kirjoitusvirheitä yhtä helposti. Tietokone ei kylläkään korjaa sanoja samalla tavoin ominpäin kuin padilla kirjoittaessa, joten tekstistä tuskin löytyy tällä kertaa täysin sinne kuulumattomia sanoja. Haluaisin lisätä tämän yhteyteen ainoan oman sisustus-/diy-idean, mutta en vieläkään osaa liittää kuvia ja silloin kun onnistun, sivusto ei suos

Lukiomme äidinkielen kursseilla on tapana lukea kaksi kirjaa. Vaikka lukemisesta pidänkin, nämä tuottavat aina suurta tuskaa minulle. Tunnille luettava kirja voi lojua kuukauden avaamattomana pöydällä ja samassa ajassa luen viisi muuta kirjaa. Ajattelinkin nyt kerätä tähän vinkkejä, joilla itse olen selvinnyt kirjojen lukemisesta tai joiden kuvittelisin auttava. (Saatan päivittää listaa, jos muistan muita hyviä tapoja) 1. Jos valinnanvaraa on edes muutaman kirjan verran, valitse totta kai kiinnostavimman kuuloinen kirja. Älä välitä sivumääristä, sillä satasivuisen tylsän kirjan lukemisessa voi mennä huomattavasti kauemmin kuin kaksisataasivuisen hyvän kirjan lukemisessa. 2. Kysy kirjavinkkejä henkilöiltä, jotka lukevat paljon +Esim itse olen suositellut kavereilleni kirjoja, jotka ovat mielestäni hyviä + Voi olla helpompi lukea kirjaa, jota saman ikäinen henkilö on suositellut - eri henkilöt pitävät erityylisistä kirjoista (yllätys yllätys) 3. Etsi kirjasta äänikirjaversio j

Yritin illalla kuunneella asmr-videoita, joiden tarkoituksena on esimerkiksi rentouttaa. Löysin itselleni sopivan videon ja rentouduinkin, mutta en nukahtanut. Vaihdoin asmr:n tilalle äänikirjan, joka ei sekään auttanut nukahtamiseen. Koomisinta tässä on ehkä se, että ilman mitään nukahtaisin puolessa tunnissa, mutta eilen siihen kului 1,5 tuntia, josta vain 45 min jotakin kuunnellessa.  (Aamuun on kuitenkin mukava herätä, kun ulkona näyttää tältä.) Sain vihdoin hankittua aktiivisuusrannekkeen, joka luultavasti tulee heti hyödyksi. Nimittäin eilen tämän postauksen kirjoittaminen loppuun jäi päänsäryn takia tälle päivälle. Päänsärky taas luultavasti johtui liian vähästä ulkoilusta ja liiasta ruudun tuijottamisesta. Toivon, että jaksaisin seurata kunnolla liikuntaani, sillä minulla on paha tapa innostua jostakin hetkittäin, mutta menettää kiinnostus nopeasti. Olen kärsimätön ihan kaiken suhteen. Jos olen lukenut kirjan aiemmin ja lukeminen on liian hidasta, luen vain muuta

Helppo vastaus: Totta kai voi. Oma mottoni kirjoihin liittyen saattaisi mennä suurinpiirtein näin: Sitä parempi kirja, mitä useammin olen sen lukenut. Perheenjäseneni ja lähisukulaiseni eivät ole koskaan ymmärtäneet tapaani lukea samaa kirjaa useaan kertaan. Olen pienestä asti lukenut samoja kirjoja useita kertoja ja lainannut samaa kirjaa yhä uudelleen kirjastosta. On kirjoja, joiden lukemiseen ei vain kyllästy, vaikka kirjaa ei periaatteessa enää edes tarvitse lukea kunnolla, sillä tarinan muistaa muutamien lauseiden avulla. En tiedä muita henkilöitä, jotka lukisivat kirjoja kahta kertaa useammin. Uskon, että heitäkin on olemassa ja olen vain syntynyt tässä asiassa erimieltä olevien ihmisten keskelle. Kirjojen uudelleenlukemisen suurin hyöty on mielestäni se, että ensimmäisellä lukukerralla ei välttämättä huomioi kaikkea. Itse huomaan ainakin seuraavani vain pääjuonta ja haluan päästää nopeasti ratkaisuun. Toisilla lukukerroilla tulee kuitenkin huomioitua enemmän kaikkea muuta kuin

Kun vihdoinkin on paikka, johon kirjoittaa kaikkien luettavaksi parhaista ja inspiroivimmista kirjoista, aion sen myös tehdä. (Tämä ei ole yhteistyö) Tätä kirjasarjaa voisin melkeinpä sanoa rakastavani, sillä voisin lähes ulkoa tai ainakin lukujen otsikoiden perusteella kertoa tarinaa joistakin kohdin jopa sanasta sanaan. Nämäkin kirjat ovat päiväkirjamuotoon osittain kirjoitettuja ja mikä parasta, kertojan näkökulma muuttuu kahdessa viimeisessä kirjassa kirjan henkilöiden kesken, mutta samaa tarinaa ei kerrota useasti. Kirjat ovat rakkaita siksi, että olen lukenut ne useasti ja joka kerta ymmärrän jotain uutta. Kirjat kertovat mistäpä muustakaan kuin elämästä, mutta jollakin tavalla yksilöllisesti. Jokaisessa kirjassa myös päähenkilöt oivaltavat jotakin, muuttuvat ihmisinä ja ovat onnellisia, vaikka todellisuus poikkeaisi odotetusta. Kirjasarjan kirjoja ovat.  Amsterdam, Anne f ja minä  Goa, Ganesha ja minä Jäämeri, jäähyväiset ja minä Kirjat ovat matkapäiväkirjoja,

Miten aamuina, jolloin saisi nukkua pidempään, on niin helppo nousta heti, kun kello soi. Olisin voinut torkkua 40 minuuttia, mutta olin täysin pirteä jo yhden torkutuksen jälkeen. En pidä itseäni erityisesti aamuihmisenä, mutta jos pääsee maanantaina ylös seitsemältä virkeänä, pitäisi ehkä tehdä muutos käsitykseen itsestään aamuihmisenä. Toisaalta voisin pitää itseäni aamuihmisenä myös siksi, että haluaisin herätä aamuisin ennen, kuin on kunnolla valoisaa. Nyt jo aamut alkavat olla liian valoisia ja luulen lähes joka aamu nukkuneena pommiin. Päivä kului yllättävän nopeasti oppitunneilla lumisadetta ikkunoista tuijotellen, mutta ulos astuessa petyin lumettomuuteen. Toisaalta nyt on maaliskuu, enkä ole koskaan pitänyt kylmyydestä, mutta siihen ehti jo tottua. Kevät on muutenkin inhokkivuodenaikani, sillä sitä ei Suomessa useinkaan huomaa. Viime vuonnakin lunta satoi vielä toukokuussa, sillä muistan kuulleeni ruokalassa jonkun laulavan rakkaus on lumivalkoinen, kuin hanki toukokuisten

Kansi hempeän vaaleanpunainen, mutta sisältö punaisen kaikkia eri sävyjä. Kyse on Prinsessapäiväkirjoista ja nimenomaan kirjoista, eikä leffoista. Leffat nähneenä kuvitelmasi kirjoista saattaa olla lastenkirjamainen, m utta todellisuudessa elokuvat eivät vastaa kirjoja millään tavalla, kuten kirjoissakin todetaan... (Saattaa sisältää spoilereita kirjoista ja elokuvista) Tämän minun näkökulmastani terveellisen iltapalan (spelttimuroja ja hedelmämehua) lomassa ajattelin kirjoittaa ensimmäistä postaustani oikeista aiheista. Haluan vihdoinkin päästä jakamaan kokemuksiani kirjoista, jotka ovat muuttaneet ajatusmaailmaani, näkemystäni maailmasta tai vaatemieltymyksiäni. Prinsessapäiväkirjat- kirjasarjan löysin jo joskus alakoulun puolella, mutta yläkoulussa kahlasin sarjaa tosissani läpi. Ensimmäiset kolme kirjaa olen lukenut lukemattomia kertoja, mutta kahdeksannetta en ole vieläkään kokonaan saanut luettua, sillä sitä en ole kirpputorilta löytäny ja omaksi saanut. Alan jo ehkä

Hei mahdolliset blogini lukijat! Olen 18-vuotias tyttö eteläisestä Suomesta. En ole suuresti blogien maailmaan perehtynyt, mutta nautin kirjoittamisesta, joten tämä tuntui hyvältä idealta. Tämä ensimmäinen postaus on luultavasti hyvin tylsä, mutta tuntuisi oudolta lähteä suoraan tarinoimaan päivän tapahtumista ilman taustoja.Varsinkin, kun nimikin on noin epämääräinen. Nimittäin nimestä huolimatta kyseessä ei ole ruoka-aiheinen blogi tai ei ainakaan artisokkiin, raparperiin tai ruuan laittoon liittyvä blogi. Nimi tulee siitä, että esiinnyn nimellä Artisokkaraparperi myös Wattpadissä, jonne olen kirjoittanut muutaman tarinan sekä runoja. Tahtoisin kuitenkin kertoa itsestäni ja ajatuksistani, joka ei oikein onnistu tarinoiden ja runojen muodossa suoraan. Toisaalta en koskaan lapsena pitänyt päiväkirjaa kahta päivää pidempään, enkä vanhempana bullet journalia kahta viikkoa pidempään, joten saa nähdä onnistunko tässä.  Ymmärsin mahdollisuuteni kirjoittaa blogia vasta muutama päivä sitte