Artisokkaraparperi

En piirrä bujooni mood-trackeria eli mielialojen seuraamista varten tehtävää taulukkoa, sillä minulla on harvoin päiviä, jolloin mieliala olisi vallitsevasti jotakin muuta kuin iloinen tai neutraali. Totta kai jokaiseen päivään voi mahtua joitakin surullisempia tai vihaisia hetkiä, mutta kuinka usein ne muuttavat koko päivän mielialaa.  Tästä kliseisestä aiheesta kirjoitetaan varmasti päivittäin blogipostauksia, mutta haluan silti kertoa mikä juuri minut tekee onnelliseksi. Usein tuntuu myös, että onnellisuus on asia, jota ei voi olla valmiiksi vaan sen eteen on tehtävä paljon töitä. Itse en ole tätä mieltä, sillä en koskaan ole tietoisesti tavoitellut onnellisuutta vaan olen vain elänyt elämääni hyväksi kokemallani tavalla.  Kliseisesti voisin sanoa ”iloitse pienistä asioista”, mutta toisaalta tuo on yksi ainoista oikeasti helposti noudatettavista ja toimivista ”quoteista”. Noudatan tuota ohjetta huomaamattani ja iloitsen kongreettisista asioista, kuten kävelystä, bu

Kirjaa lukiessa päädyin taas kerran harhailemaan ajatuksiini. Mieleeni tuli ajatus, jota olen aiemminkin miettinyt. Miten muut ihmiset näkevät kirjoissa esiintyvät henkilöt ja tapahtumat? Olen kiinnostunut psykologiasta, joten kiinnostaisi tietää, mitkä asiat tähän vaikuttavat, jos vaikuttavat.  Jos et pidä lukemisesta ja luet jotakin ”pakotettuna” niin kuvitteleeko kirjan tapahtumia ollenkaan mielessäsi vai koitatko vain päästä mahdollisimman nopeasti kirjassa eteenpäin. Ovatko kirjojen tapahtumat ”kuvia” vai ”videoita” vai vaihteleeko se ollenkaan ihmisten välillä? Epäilisin mielikuvituksella olevan jotakin vaikutusta näiden kysymysten vastauksiin, sillä kirjojen tapahtumien kuvittelu vaatii luovuutta ja mielikuvitusta, koska yleensä kyseessä on tuntematon tapahtuma tai paikka.  (Lapsi numero 8, Kim van Alkemade) Itse näen kirjojen henkilöt lähes aina kasvottomia. Ihan sama kuinka paljon kasvojen piirteitä kuvaillaan, on kasvojen kohdalla kuitenkin aina vain sumea